Köyliö-päiviä vietettiin jo tutuksi tulleena ajankohtana eli heinäkuun ensimmäisenä viikonvaihteena 3.-4.7.2010. Ohjelmaa ja tutustumiskohteita oli runsaasti molemmille päiville.

Sunnuntai valkeni kauniina ja aurinkoisena. Lämpötila nousi päivällä hellelukemiin. Monet aloittivat juhlapäivän jo aamukymmeneltä osallistumalla jumalanpalvelukseen kirkossa. Pääjuhla alkoi kello 13.00 Vanhankartanon sipulihallissa. Paikalle oli saapunut ennätysmäärä yleisöä, arviolta 300 henkeä. Tunnelma oli lämmin ja kotiseutuhenkinen – vietettiinhän tilaisuudessa myös Köyliön kunnan 140-vuotisjuhlaa. Väliajalla pihamaalla kiemurteli pitkä jono juhlakakkukahville.
Pääjuhla päätettiin laulamalla juhlallisesti seisten yhdessä Satakuntalaisten laulu.

Juhlapäivää oli mahdollista jatkaa Ystävätapaamisen merkeissä Yttilän Museokoululla n. 15.30.
Tapaaminen osoittautui oikeaksi yleisömenestykseksi: paikalle saapui 55 köyliöläistä läheltä ja kaukaa. Kaikki pulpetit, penkit ja tuolit tulivat käyttöön.
Yttilän kyläyhdistyksen naiset olivat laittaneet luokkatilan todella kauniiksi. Taululla oli iloinen tervetulotoivotus, pöydillä kauniit kedonkukkakimput ja pulpetilla vanhat ruokailuvälineet, ruokaliina ja käsityöpussi. Kiitos vaivannäöstä!

Helena Santala toivotti kaikki tervetulleiksi ja kertoi ajatellusta iltapäivän kulusta. Ensimmäiseksi aloitettiin ruokailu. Ruoka-, juoma- ja kahvitarjoilu sujuivat erinomaisesti. Viidellä eurolla sai ison lautasellisen herkullista ohrankryynivelliä, voileipää ja juotavaa sekä mukillisen kahvia ja pullansiivun. Sitten saatiin kuulla Liisa Palosen kattava esitelmä Yttilän koulun vaiheista ja nykynäkymistä, joita Lauri Huhtinen täydensi. Koulun opettajana 12 vuotta toiminut Alpo Heino kertoi silloisesta koulunkäynnistä kuvaavin esimerkein. Mukana oli myös Alpo Heinon tytär Tiina Rautanen, jolle koulu oli lapsuusvuosien kotina.  Puheenvuorojen jälkeen sana oli vapaa, kun alettiin tallentaa koulumuistoja Kalevi Salmin toimesta. Enimmäkseen hauskoja muistoja saatiin ”nauhalle” jo  melkoisesti. Päätettiin yhteisesti, että näissä merkeissä jatketaan taas sopivan tilaisuuden tullen ja ehkäpä jonain vuonna julkaistaan kirja, jonka Köyliön ystävät itse ovat kirjoittaneet.

Tilaisuus päättyi n. 18.15: osalla oli kiire Tuiskulan kesäteatteriin ja helteinen luokkatila ”kypsytti” väen lähtemään jo vähän viilenneeseen heinäkuun iltaa.  Vanha sanonta ”opin sauna autuas aina” tuli koettua todeksi sekä konkreettisesti että tunnelman kannalta.
Kiitos mukana olleille. Tavataan taas!

Kirjoitti Helena Santala, Köyliön Ystävät- jaoston puheenjohtaja